Päämäärätöntä hapuilua. Kuin yrittäisi leikkiä sokkoleikkiä tyhjässä teollisuushallissa. Sillä on reikä villasukassa ja se pohtii mahtuuko elämä siniseen putkikassiin. Ehkä jonkun sellaisen, joka asuu tiskikaapissa tai uunin takana. Toiselta puolen tietä kuuluu auton varashälyttimen ääni ja se yrittää kurkottaa vahvistimen kaukosäätimen lipaston päältä.
Could a body close a mind out,
stitch a seam across the eye
Roisin Murphy laulaa niin, eikä sellaista olisi oikeastaan alunperinkään pitänyt kuunnella kovin alhaisella äänenvoimakkuudella. Vieressäni lattialla teemuki on houkutellut seurakseen pienen kärpäsen.
Kolme artikkelia työpöydällä odottavat kirjoittajaansa, enkä tunnu saavan niistä minkäänlaista otetta. Keitän uuden kupillisen teetä. Pitäköön kärpänen omansa. Deadlineen on viitisen tuntia ja minä pohdin ennakoimattoman maailmanlopun todennäköisyyttä.
Ja kärpäsiä.
Talvikin yllättää autoilijat. Joka vuosi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minä täällä hei. Sua on kiva lukea.
VastaaPoista